Vaihteeksi tekstiä suomeksi! Tällä kertaa värttinöistä.

Kun menetin hermoni vanhan kiikkalaisen rukkini kanssa, ja kehräys olikin pitkään tauolla, kun tuntui vaan että siitä ei tule yhtään mitään. Kesälomalla sitten päätin selättää kiikkalaisen ongelmat ja aloitinkin uudelleen kehräämään jo aloittamaani merinovilla topsia. Kädellä pyörittelin pyörää, jotta sain rukin pyörimään riittävän hitaasti. Mutta hermohan siinä meinasi mennä, kun millään ei saanut kahta kättä käyttää.

Olen kuitenkin seuraillut Suomalaisten kehrääjien ryhmää Ravelryssä, ja sieltä sain intoa tilata itselleni värttinän. Etsystä löytyikin sopivan hintainen ( lue: riittävän halpa 😉 ) yläpainoinen värttinä.

Kävi kuitenkin niin, että heti kun sen olin saanut tilattua unelmieni rukki löytyi käytettynä halvalla samaisen ryhmän myydään palstalta joten sehän piti sitten heti hakea. Siinä sitten olin, kahden välineen loukussa, kummalla aloittaa villan selätys.’

Värttinällä aloitin opettelemaan siis samaan aikaan kuin uudella rukillani. Suomenlampaan itse pesemäni ja karstaamani villa pääsi koekappaleeksi ja sen kehräys yläpainoisella sujuikin hyvin. Ihana oli huomata, että kyllä, osaan tuottaa villasta lankaa!

Tästä innostuneena luonnollisesti halusin kokeilla erilaisia värttinöitä. Tavoite oli löytää kotimainen värttinä, koska haluan tukea kotimaista työtä, mutta eipä sellaisia sitten kukaan enää myynytkään, ainakaan siinä koko luokassa, missä olisin halunnut ostaa. Turkkilainen värttinä miellytti kovasti silmää ja löysin, taas Etsystä, kauniin näköisen värttinän ja löin sen tilaukseen.

Kuinka ollakkaan Ravelryn ryhmässä harmitellessani, kun suomalaisia värttinöitä enää saa, jouduin taas tyytymään ulkomaalaiseen, rupesi yksi nainen juttelemaan yhden ryhmäläisen hallitsevan puutyötaidon, ja et hän voisi ehkä tehdä. Ja kas kas, ennen kuin huomasinkaan, oli minulla Firespitter’sin turkkilainen kotona! Ihana, kaunis, saarnista ja koivusta tehty turkkilainen. Ihastuin siihen välittömästi ja sillä kehrääminenkin sujui kuin tanssi. Tähän valikoitui itse pastavärillä värjäämäni “Hattarahöttö”, niin kuin tuota villatopsia kutsun. Toivonmukaan hän saa pian niitä myös tuonne Etsyyn myyntiin jotta muutkin pääsevät ostelemaan noita ihanuuksia!