Enää 10 päivää siihen, kun päivänvalonsa saa pitkään kestänyt projekti nimeltä Kalevala CAL. Sen eteen on tehty töitä maaliskuusta 2016, jolloin Sari Åströmin kanssa tuli puheeksi, että olisi kiva järjestää Suomi CAL, sillä suomessa CAL eli virkkaa yhdessä ei vielä terminä ole ollut hirvittävän tuttu, eikä suomalaisia CALeja ole ollut.

Pitkä prosessi on nyt siinä vaiheessa, että pian päästään nauttimaan yhdessä virkkaamisesta, niistä ihanista valokuvista ja siitä, kun muidenkin, kuin vain meidän testivirkkaajien, peitot rakentuvat ihaniksi kokonaisuuksiksi. Koko projektin rakentumista ensin ajatustasolta konkreettisesti nähtäviksi paloiksi, on ollut aivan mielettömän hieno seurata ja matka on ollut opettavainen.

Mukana on järjetön määrä vapaaehtoisia, jotka käyttävät aikaansa pyyteettä tähän projektiin, sillä nämä ohjeet on testattu, virkattu ja käännetty englannin lisäksi myös ruotsiksi, espanjaksi, hollanniksi, tsekiksi sekä hepreaksi! Monta tasoa on ollut projektin etenemisessä, ja vihdoin ja viimein aletaan olla maalissa.

Sen lisäksi, että olen projektissa toisena vetäjänä, olen myös ensimmäistä kertaa kokeillut siipiäni suunnittelijana. Ihana nähdä suunnittelemani pala muiden virkkaamana, ja osana isompaa kokonaisuutta. Taatusti tulen suunnittelemaan myös muita ohjeita, kunhan tämä iso ja aikaa vievä projekti on viety kunnialla päätökseen.

Itse virkkasin testipeiton Metsä-lankapaketilla, ja peitosta tulikin aivan ihana. Kokoakin sillä on sopivasti, eli sen alle mahtuu hyvin sohvalla käpertymään talvipakkasilla. Tässä peitto vielä vähän kesäisemmissä maisemissa Porin Kallon rannalla upeassa auringon paisteessa!

PS: Pian luvassa tietoa pienestä aiheeseen sopivasta miitistä Porissa, stay tuned!