So, I’ve been working behind the scenes and I’ve been designing some cross stitch charts to open a shop on Etsy!
The shop will open on 1st of December and from my instagram you will find code to get ALL charts for FREE during December!
I’m not sure yet, what time it will be available, but it will be at some time Thursday that I will post all the charts to the shop and give out the code.
You can find my shop with name MimmaKoo and clicking this link!
Törmäsin TikTokissa Atom Heart Mom tilin videoon, jossa hän teki upean näköistä ristipistotyötä käyttäen apunaan ohjelmaa, jonne saa merkattu ristipistomerkintöjä, kuten esim. mitkä pistot on jo tehty ja se näyttää ohjeen värillä tehdyt pistot. Tämä ohjelma on Pattern Keeper.
Päätin kokeilla ristipistotyötä ihan vain siksi, että tuo ohjelma näytti niin kätevälle apuvälineelle, ja hänen käyttämänsä ohje oli erilainen, kuin mihin olin aiemmin törmännyt. Se oli koko kankaan peittävä työ, eli jokainen näkyvä ruutu täytetään jollain värillä.
Tutkiskelin Pattern Keeper yhteensopivia ohjeita, ja tietenkin piti heti hypätä syvään päähän ja aloittaa iso, pienillä pistoilla tehtävä työ. Ohje löytyi Heaven and Earth Designin ilmaisista ohjeista, nimeltään Harmony, joka tehdään 25 ct kankaalle.
Yritin ensin kovin sitä tehdä ilman mitään suurennuslasia, mutta kävin sitten kesälomalla hakemassa suurennuslasi valon ja sepäs vasta tekikin työstä miellyttävämpää. Vielä kun sain postitse tilaamani Q-snap kehyksen sekä pienemmät neulat, alkoi edistystä tapahtua.
Vieläkään en ole tehnyt kuin 0,29% työstä, mutta tähän asti sen tekeminen on ollut kivaa, kun on keskittynyt aina tekemään valmiiksi yhden 10×10 ruudun kohdan, eikä mietikään asiaa sen suurempana kokonaisuutena.
Sen verran koko ristipistoilusta myös innostuin, että muutaman oman ohjeenkin värkkäsin itse ottamistani valokuvista. Niistä lisää myöhemmin, omassa postauksessaan!
Blogiin kirjoittelun osalta on ollut kovin hiljaista, kuten muutenkin käsityörintamalla. En hirveästi ole jaksanut käsitöihin panostaa, joku käsityöjumi nyt vaivaa.
Olenkin pohtinut blogini laajentamista yleisesti ottane harrastuksiani koskevaksi, eli taide- ja puutarhapuolelle. Tuntuisi turhalle pitää useampaa eri blogia, kun ne pystyy tänne eri osioiden alle kuitenkin laittamaan.
Toistaiseksi en kuitenkaan muutoksia ole tehnyt asian tiimoilta, mutta tämä todennäköisesti tulee tässä kesän aikana toteutumaan.
Sacred Space peittoa olen kovin tässä yrittänyt saada valmiiksi asti, sen jälkeen olisi tarkoituksena viimein saattaa päätökseen yksi Kalevala peitto, jonka olen aloittanut 2017. Tavoite on siis vähentää kesken jääneitä käsitöitä hyllyistä.
Pitkän hautomisen jälkeen, päädyin vaihtamaan blogin ja sivustoni nimen paremmin suomalaiseen suuhun sopivaksi. Lisäksi yhdistän muun käsityöliiketoimintani saman nimen alle, helpommin ylläpidettäväsi.
Päivitäthän käyttämäsi kirjanmerkit uudelle osoitteelleni: mimmakoo.com!
After long period of pondering, I decided to change the name of the blog and the whole page to fit Finnish speaking audience better. Also I combine my other craft business under the same name, to make it easier to maintain.
So update your bookmarks to my new address: mimmakoo.com
Kolmisen vuotta sitten innostuin kokeilemaan villan ja langa värjäystä enemmäkin. Aikalailla värjäilyjen alkupäässä oli pakko heti kokeilla liukuvärjäystä, koska ajatuksissa oli värjätä itselle villat ja kehrätä siitä hieno liukuvärjätty lanka. Kerroinkin värjäilyistä täällä!
Tuolla vähäisellä kokemuksellani onnistuin mielestäni varsin hyvin lopputuloksessa, mutta siitä huolimatta otti aikansa kehrätä villa ja sen jälkeen valmis lankakin muhi aikansa kaapissa, ennen kuin siitä mitään keksin neuloa.
Värit onnistuivat kuitenkin yli odotusteni, ja langasta tulikin hienon hennosti väriä vaihtava, vaikka pelkäsin, että kehrätessä tuo kauniin värinen letti menee piloille eikä värit liu’u kauniisti toiseen.
Lopullisessa työssä tuon värien vaihdon näkee parhaiten. Tein langasta yksinkertaisen putkihuivin, sillä langan paksuus oli vielä sitä luokaa että mitään sirompaa en olisi lähtenyt tekemään ja toisaalta vain 100g langaa ei suurempaan työnön oikein edes riitä.
Kunhan tällä hetkellä pahasti vaivaava neuloosi hellittää, täytyy tehdä uusi kokeilu isommalle villamäärälle ja neuloa valmistuvasta langasta jonkin hieno räväkkä huivi! Nyt taito riittää jo ohuemman langankin kehräämiseen, mutta vielä odottaa yksi BritSpin projekti loppuunsaattamista ennen kuin seuraavan kehruuprojektin voin työnalle ottaa!
It’s been years since I’ve last knit a sweater. Around 20 years, I would say. But I have been dreaming of knitting Icelandic style sweater, with beautiful, colorful yoke and warm yarn.
So finally I had money to buy suitable yarn, which of course is Icelandic, Istex Lettlopi. It’s made from Icelandic sheep, which has unique wool. It has longer outer coat which protects against wind and rain and softer inner coat, which warms very well. The yarn is made out of unspun roving consisting of the whole fleece, and in lettlopi, there’s two strands of roving lightly spun together. It is really easy to knit and I really liked the texture of the finished product.
I still wanted to root for Finnish handcrafts and chose the Finnish designer Maaru Moilanen‘s Tindur (can be found from Maarun villapaidat 2 book). as my first Icelandic style pattern. It was really easy to knit and I love the outcome! It is very warm and feels really great outside! I have only used it once so far, so can’t tell much more about the quality or the durability.
This took only 2,5 weeks to finish, so it was very quick project even it’s a sweater! I’m already ordering yarn for my husbands sweater and my two son’s will follow!
Now I’m ready for our hiking and camping trips in cold Finnish summer as well as winter outdoor trips!
Uusi vuosi ja vuosikymmen on alkamassa. Ensi vuodeks ajattelin itselleni asetella pieniä haasteita käsityönsaralla. Ei mitään liian totista, eikä haittaa jos haasteet jää suorittamatta mutta jotain, mihin tähdätä.
1. Islantilaisneuleen neulominen
Olen ylläpitänyt jo jonkin aikaa Facebookissa Islantilaisneuleet ryhmää. Itse en ole yhtään neuletta vielä neulonut, enkä edes tiedä miksi. Kirja löytyy jo kotoa, eli ohjeen puutetta ei voi syyttää, mutta ensi vuoden aikana sen aion nyt sitten tehdä!
2. Keskeneräisistä käsitöistä eroon pääseminen
Joko niin että teen ne loppuun tai niin, että puran ne. Minulla on vuosien aikana kertynyt jos jonkinlaista yritystä saada tehtyä jotain valmista. Nyt lankahyllyä siivotessani niitä pursui vastaan ja päätin, että jotain on nyt tehtävät. Ensimmäisiä töitä purinkin jo ja langat myin pois koska ne ei enää minua puhutelleet. Yksi pitkä projekti pääsi takaisin koukulle, sen aion tehdä valmiiksi nyt ensimmäisenä.
3. Julkaisen podcastini.
Olen vuoden verran taustalla tehnty töitä sen eteen, että oma käsityöaiheinen podcastini näkisi päivänvalon. Ensi vuonna, johonkin aikaan aion sen julkaista! Siitä lisää siis myöhemmin!
4. Villa-aiheisen haaveen eteenpäin vieminen
Villa-aiheinen haave on pyörinyt myös vuosia jo taustalla. Ensi vuonna se saa luvan nytkähtää taas askeleen eteenpäin. Olkoon vaan vaikka pieni askel, mutta askel eteenpäin kuitenkin.
5. Kantoliinan kutominen kangaspuilla
Tämä on yksi niistä aiheista jotka on pyörineet pitkään ajatuksissa ja suunnitelmissa. Ensi vuonna aion senkin toteuttaa. Alunperin olen suunnitellut siskolleni liinaa, mutta projektin viivästyttyä saa nähdä, vielä hänen lapsensa liinassa suostuu kulkemaan.
Miltä sinun käsityövuotesi 2020 näyttää? Onko jo jotain suunniteltuna valmiiksi vai annatko virran viedä?
Mä olen tässä iän kartuttua alkanut entistä enemmän innostumaan perinteisistä käsityötaidoista. Kehräystä opettelin muutama vuosi sitten, koska se tuntuu olevan katoavaa kansanperinnettä. Pitsinnypläyksen alkeita harjoittelin tänä kesänä. Ja kun aloitin virkkailemaan mochilalaukkua (jonka sitten loppujen lopuksi päädyin purkamaan…), törmäsin siihen olkainvaihtoehtoja etsiessäni lautanauhoihin.
Lautanauhan kutominen tekniikkana on todella vanha, yli 3000 vuotta vanha varmistettu löydös on tehty Tanskassa ja Suomessakin on nauhoja kudottu jo 500-luvulta jKr asti. (lähde: Suomen Käsityönmuseon Käsityönurkka)
Vanhoista nauhamalleista on löydetty vain pieniä pätkiä, mutta niistä on pystytty jäljittelemään alkuperäistä mallia. Tekniikkaa on käytetty myös mm. kankaiden reunusten viimeistelyssä, kutomalla suoraan kankaan reunaan. (lähde: Suomen Käsityönmuseon Käsityönurkka)
Tekniikkana lautanauhan kutominen vastaa vähän kangaspuilla kutomista. Nauhalaudat toimittava niisien asemaa loimen viriön avaamisessa ja viriöön pujotetaan kudelankaa aivan kuten kankaankudonnassakin. Polkusten virkaa ajaa nauhalautojen käännös, jolla lankajärjestystä saadaan muutettua.
Mulla on kesästä asti ollut laudat valmiina odottamassa, että rohkaistun kokeilemaan nauhan kutomista. Olenkin Facebookissa seurannut suomalaisten lautanauhan kudonnan gurujen, Mervi Pasasen ja Maikki Kariston, sivua ja ihastellut kauniita nauhoja ja yrittänyt kahlailla tietoa netistä, jotta rohkeutta yrittää karttuisi riittävästi.
Löysinkin sitten helpon ohjeen aloittelijalle Punomon sivuilta, ja sen avulla teinkin ensimmäisen, 50 cm pätkän lautanauhaani. En malttanut loimen luotuani olla kutomatta sitä kerta heitolla, niinpä tuli taas valvottua turhan myöhään nauhaa näprätessä.
Ja nälkä kasvaa tietenkin syödessä… Seuraavana päivänä oli saatava kirjastoa Maikki Kariston Lautanauhat-kirja, jossa onkin todella yksityiskohtaisesti kerrottu lautanauhan rakenteesta ja kudonnan tekniikasta. Kirjan avulla pitikin sitten luoda ensimmäinen vähän pidempi loimi, tavoitteena tehdä itselleni vyö mustan mekon somisteeksi. 12 lautainen nauha on myös leveämpi kuin ensimmäinen harjoituskappaleeni, joten jännä nähdä, miten kauan menee kutoessa ja ehdinkö saamaan jouluksi valmiiksi.
Toivonmukaan pukinkonttini päätyisi Maikki Kariston ja Mervi Paasasen yhteisteos Omenaisia ja revonneniä – Suomalaisia lautanauhoja
Kannattaa myös tsekata Mervi Paasasen kotisivut: https://swanrivercrafts.com/
Kihlauduimme avopuolisoni kanssa elokuussa 2018 ja hääpäivän päätimme jo ennen, kuin muille asiasta kerroimme. Kun hääpäivämme oli sovittu, aloin ideoimaan, mitä käsityöaiheista olisi päälläni häissämme, koska halusin, että jotain itsetehtyä olisi ylläni tärkeässä päivässäni. Huivi oli aika luonnollinen vaihtoehto, sillä halusin käsivarsilleni jotain, ettei vihkitilaisuudessa ja hääjuhlassa olisi liian “alaston” olo.
Jonkin aikaa “sitä oikeaa” huiviohjetta etsiessäni, vastaan tuli Lankakomeron Vernal Equinox Shawl Surprise eli kotoisemmin Kevätpäiväntasaus huivi. Sen muoto viehätti minua, samoin kuviot, ja se näytti kertakaikkisen upealle, ja päätin että siitä tulee häähuivini.
Langaksi valikoitui Wetterhoffin Sivilla. Sitä oli kehuttu käsityöryhmissä hyväksi, laadukkaaksi langaksi ja halusin kannattaa kotimaista yritystä. Ja lanka olikin ensin hypistelystä lähtien aivan mahtavan tuntuinen. Sen neulottavuus on loistava ja lanka tuntui todella laadukkaalle ja hyvälle.
Koska häihin ei enää huivin aloitusajankohtana ollut kauaakaan, piti pistää puikkoihin vipinää ja niinpä tämä huivi on matkannut mukanani vaikka missä. Aina, kun lähdimme autolla jonnekin vähän pidemmälle, nappasin työn mukaani ja luonnollisesti kotona sitä tuli paljon tehtyä. Mukana se oli myös työreissullani Venäjällä ja matkalla tuli junassa näperrettyä. Olipa se myös mukana Pesäkarhujen pesäpallo pelissäkin, kun hyvissä ajoin ennen peliä menin kentälle paikkaa itselleni varaamaan, niin samalla sai huivia eteenpäin tehtyä.
Viimeiset kerrokset huiviin tulikin tehtyä häiden alusviikolla, eikä valitettavasti kunnon pingotukseen riittänyt aikaa. Olimme hääkuvauksen yhdistäneet minun koemeikki ja -kampauspäivääni, jotta itse hääpäivältä saatiin yksi stressi pois. Joten huivi valmistui pikavauhdilla maanantai-iltana, jotta sain sen tiistain hääkuviini. Kuvaa hääpuvusta ja samalla huivistani olikin jo edellisessä postauksessa mutta lisään saman kuvan nyt vielä tähän loppuun!
Tämä huivimalli oli todella helppo ja nopea tehdä. Hyvänä apuna toimi KnitCompanion ohjelma, jonka avulla oli helppo pysyä kärryillä, millä rivillä ohjeessa olin menossa, eikä haitannut vaikka välillä pitikin taukoja neulomisessa. Aina löytyi kohta, mihin tuli jäätyä, kun vaan muisti palkin raahata eteenpäin työn edetessä.
Otin viime vuonna osaa Kicstarter kampanjaan, jossa oli myynnissä Dreaming Robotsin kehittämä ja valmistama minikokoinen sähkörukki, Electric Eel Wheel Nano. Ajatuksena oli saada siitä mukava matkakumppani työmatkoille, kun isompi matkarukki on turhan haasteellinen mukana kuljetettva ulkomaan matkoilla.
Pitkä odotus oli vihdoin takana syyskuun alussa, kun rukki vihdoin saapui, luonnollisesti silloin, kun itse olin pois maasta. Mies otti paketin vastaan ja ihanana avasi sen ja lähetti kuvia, jotta pääsin ihastelemaan hankintaani etänä. Hän testikäytti sitä, jotta näimme että se toimii, jotta mahdollinen reklamaatio ei viivästyisi. Hyvin pelitti!
Kauhulla olin jo ennakkoon lukenut muiden kokemuksia rukista, siitä miten sen kanssa heillä oli ollut ongelmia. Kotiuduttuani reissusta, löinkin sähköt päälle rukkin, nappasin villaa kouraan ja lähdin testailemaan rukki. Hämmennyksekseni se toimi kuin unelma. Pientä rahinaa oli havaittavissa, sillä pursotusvaiheessa oli jäänyt pientä kohoumaa lyhdyn akseliin. Mutta muuten ei ollut mitään ongelmia ottaa tuo rukki käyttöön.
Olen sillä nyt kehräillyt rullallisen säiettä, ja kerrannut sen jo aiemmin kehräämäni säikeen kanssa kaksisäikeiseksi langaksi. Hyvin jaksoi pikkurukki toimia jopa kerratessa!
Nyt on vuorossa ensimmäisen langan kehrääminen kokonaan tuolla rukilla, katsotaan, miten käy. Hyytyykö rukki jossain vaiheessa vai jaksaako vääntää koko 100g karstalevyn ongelmitta!
Mimma K. 