Kalevala CAL tapaaminen 26.8.2017

Kalevala CALin alkamispäivänä kokoonnuttiin Poriin aloittamaan yhdessä peittoprojektia. Ensimmäisenä palana julkaistiin Sari Åströmin Ilmatar, joka olikin nimeltään erittäin osuva, sillä sattui olemaan myös Ilmattaren nimipäivä.

20170826_112140
Peittojen hypistelyä ja lankakeskustelu

Paikalle saapui 11 henkilöä ympäri Satakuntaa, ja kahvittelun ja höpöttelyn lomassa myös muutama silmukka tuli virkattua. Mukava oli päästä tutustumaan muihin innokkaisiin käsityöihmisiin omalta paikkakunnalta, ja tulikin puhetta että pitää nähdä uudelleenkin.

20170826_111005
Tiia aloitti Ilmattaren virkkausta

Mukana oli myös minun virkkaamani Kalevala CAL mallipeitto Metsä-värimaailmassa. Samalla muu väki sai hieman esimakua tulevasta, kun pääsivät näkemään ja hypistelemään peittoa. Oli myös hieno nähdä muiden lankavalintoja ja värimaailmoita, mielenkiinnolla odotan, miten ihania peittoja muut saavat myös aikaan!

20170826_114619
Oikeiden lankojen etsintää palaa varten ja iloista keskustelua

Virkkausta

Peittoprojektia

Enää 10 päivää siihen, kun päivänvalonsa saa pitkään kestänyt projekti nimeltä Kalevala CAL. Sen eteen on tehty töitä maaliskuusta 2016, jolloin Sari Åströmin kanssa tuli puheeksi, että olisi kiva järjestää Suomi CAL, sillä suomessa CAL eli virkkaa yhdessä ei vielä terminä ole ollut hirvittävän tuttu, eikä suomalaisia CALeja ole ollut.

Pitkä prosessi on nyt siinä vaiheessa, että pian päästään nauttimaan yhdessä virkkaamisesta, niistä ihanista valokuvista ja siitä, kun muidenkin, kuin vain meidän testivirkkaajien, peitot rakentuvat ihaniksi kokonaisuuksiksi. Koko projektin rakentumista ensin ajatustasolta konkreettisesti nähtäviksi paloiksi, on ollut aivan mielettömän hieno seurata ja matka on ollut opettavainen.

Mukana on järjetön määrä vapaaehtoisia, jotka käyttävät aikaansa pyyteettä tähän projektiin, sillä nämä ohjeet on testattu, virkattu ja käännetty englannin lisäksi myös ruotsiksi, espanjaksi, hollanniksi, tsekiksi sekä hepreaksi! Monta tasoa on ollut projektin etenemisessä, ja vihdoin ja viimein aletaan olla maalissa.

Sen lisäksi, että olen projektissa toisena vetäjänä, olen myös ensimmäistä kertaa kokeillut siipiäni suunnittelijana. Ihana nähdä suunnittelemani pala muiden virkkaamana, ja osana isompaa kokonaisuutta. Taatusti tulen suunnittelemaan myös muita ohjeita, kunhan tämä iso ja aikaa vievä projekti on viety kunnialla päätökseen.

Itse virkkasin testipeiton Metsä-lankapaketilla, ja peitosta tulikin aivan ihana. Kokoakin sillä on sopivasti, eli sen alle mahtuu hyvin sohvalla käpertymään talvipakkasilla. Tässä peitto vielä vähän kesäisemmissä maisemissa Porin Kallon rannalla upeassa auringon paisteessa!

PS: Pian luvassa tietoa pienestä aiheeseen sopivasta miitistä Porissa, stay tuned!

Metsä, Milla Elo, kivellä

Kehruukurssia

Olen tähän asti opetellut kehräämään YouTuben avulla, lukuisia videoita katsellen. Vinorukkia en ole kokeillut sitten viime kesän, kun ostin itselleni modernin rukin, eli Ashfordin Joy 2:sen.

Päätin kuitenkin että vinorukillakin vielä opettelen kehräämään, sillä vanhoissa työvälineissä on jotain kutkuttavaa ja kiehtovaa.

Ilmoittauduinkin sitten Ritun kehräävän rukin kehruu kurssille, kun kudonnan opettajani Tiina pisti viestiä, että sellaista olisi tarjolla. Erittäin mukava ja antoisa 4 tuntinen tulikin vietettyä Ritvan opissa.

IMG_20170710_173403_924

Kurssillä pääsi harjoittelemaan villan karstausta, säikeen kehräystä ja lopuksi säikeen kertaamisen kaksi säikeiseksi langaksi.

Koska kehräystä olen harjoitellut jo tuolla modernilla rukilla ja värttinällä onnistuneesti, oli vähän luottavaisempi olo, että tällä kertaa onnistuisin myös tuolla vinorukilla. Aloitimme siis villan karstauksella, käsikarstoin. Olin ottanut omat karstat mukaan, mutta pääsin myös kokeilemaan Toikan karstoja. Edelleen omaan käteen Golden Fleecen karstat sopivat paremmin, jotenkin nuo Toikat pyöri kädessä pyöreän, lakatun kädensijan ansioista.

Säikeen kehräys sujui tällä kertaa huomattavasti paremmin kuin kotona tehdyt kokeilut. Rukki pyöri iloisesti ja tarvitsikin keskittyä vain pitämään tahti riittävän hitaana jotta kädet pysyivät mukana. Samalla selvisi että omassa rukissani on jokin säätö pielessä tai jotain pientä vikaa, josta johtuen kehräys ei sillä ole oikein sujuni.

Kertaaminen menikin joutuisasti sillä kiikkalainen rukki on tunnetusti ripeätahtinen vempain! Ja lopputuloksena olikin n. 15g mustasta suomenlampaan villasta kehrättyä kaksi säikeistä lankaa!

20170710_193755

Suomi 100 SAL osa 2

Tämän osan lanka tulikin tehtyä ennätysvauhtia eilen. Pinkki keltainen letti on kutitellut jo pitkään kuitulaatikossa, ja on tehnyt mieli se sieltä kaivaa kehrättäväksi.

Piti siitä tehdä maltillinen 2-säikeinen söpöstelylanka, mutta mopo lähti keulimaan heti, kun kuidun sain kiinnitettyä rullalle vievään lankaan. Päässä napsahti, että nyt tehdään sitä spiraalikerrattua lankaa, jota on pitänyt joskus kokeilla. IMG_20170507_122608_744

Ja mulla olikin niin hauskaa, että tuli koko letti kehrättyä yhtäkkiä eilisen päivän aikana. Alunperin oli ajatuksena kerrata se ompelulangalla, mutta viisaat Ravelryssä kertoivat että se ei toimi villan kanssa. Joten lennossa suunnitelman vaihto ja tilalle tuli aiemmin jo kehräämäni valkoinen suomenlampaan villan säie, joka on odottanut kertaamista kaverin kanssa.

Lennossa sujui myös kertaaminen. Mutta, kun langan vyyhdin vyyhdinpuilla, ja otin pois, siitä tulikin aika hässäkkä. Näytti enemmän bouclé langalle kuin millekään spiraalikerratulle. No, ei kun pesemään lanka ja pistin sen painon kanssa kuivumaan. Tänään saan jännityksellä katsoa, tuliko siitä yhtikäs mitään käyttökelpoista… Ja jos ei tullut niin mitäs sitten tekis…

Saattaa olla, että tämä letti tuli uhrattua tieteelle, mutta olipahan ainakin hauskaa!

Suomi 100 SAL eli yhdessä kehräystä

Suomi 100 SALin ensimmäinen osa on nyt ohi, tässä tehtävänä oli kehrätä 1.1-30.4 välisenä aikana kotimaista kuitua, eli mitä tahansa Suomessa tuotettua kuitua langaksi.

20170322_230148

Koska multa löytyy isot määrät suomenlampaan sekä kainuun harmaksen villaa, päätin kehrätä niitä pois. Vuokralla olleella karstamyllyllä karstailin paperikassillisen kainuun harmasta kehräysvalmiiksi, joten päätin sen ottaa työnalle ja kotimaisella Firespittersin turkkilaisella värttinällä kehrätä siitä suoraan lankaa kerraten kehrätessä.

Kainuun harmas on ihanaa kehrättävää, kehräytyy helposti ja on todella kauniin väristä. Käsittelmättömässä villassa olleet värierot tasoittuivat karstatessa, ja villasta tulikin ihanan tasaisen vaalean harmaat. Joku miettii mielessään että ihanan tasaisen harmaata… noh, sehän on ihanaa pohjaa värjäykselle, kun antaa oman vivahteensa värisävyille.

20170412_115748

Hirvittävän isoa määrää en saanut kehrättyä tuona aikana, johtuen monista muista kehruu projekteista, joita oli työn alla. Pienen vaivaisen 32 g kerän sain aikaiseksi, mutta se olikin suoraan valmista lankaa, eli ei tarvinnut kuin kerältä vyyhtiä ja pestä ja se oli valmiina käyttöön.

Valmis Kainuun harmas vyyhti

Seuraavaksi voinkin siirtyä 1.5.-30.8.2017 suoritettavaan haasteeseen, eli kehrätä kotimaisen värjärin värjäämää kuitua. Aloittelen itse värjäämälläni letillä BFL:ää, joka sattuu myös olemaan toinen värjäämäni kuituletti. Katsotaan, mitä siitä tulee! Kuvia haasteen eri vaiheista voipi katsella Ravelryn projektistani!!

Turkkilaisella värttinällä kehräys

Siskoni katseli turkkilaisella värttinällä kehräystäni, ja kiinnostui siitä, miten homma toimii. Hänelle asiaa siinä sitten selitin ja selitykseni tueksi myöhemmin haeskelin videota, josta näytää miten kehräystä värttinällä aloitetaan. Suomeksi sellaista en löytänyt, ainoastaan englanniksi, niinpä sitten päätin itse tehdä videon.

Video on kuvattua vähän heikoissa valaistusoloissa, mutta pääasia eli kehräyksen aloitus videolta ilmi käy. Tavoite on tehdä seuraavaksi video, jolla näytän, miten villaa sitten kehräillään ja miten sitä säiettä pyöritetään turkkilaisen värttinän siiville.

Toivonmukaan edes joku innoistuisi tämän videon myötä kokeilemaan kehräystä, ja löytäisi itselleen mukavan uuden harrastuksen!

Jännittäviä uutisia!!!

Hyvää Kalevalan päivää!

Hiljaisuuden taustalla on ollut kuhinaa. Viimeiset pari kuukautta, monet suomalaiset virkkaajat ovat  käyttäneet suunnittelutaitojaan, minä mukaan lukien. Me, tarkoittaen Sari Åströmiä ja itseäni, olemme valmistelleet (suunnittelijat apuinamme) suomalaista CALia , nimeltään Kalevala CAL, joka tullaan julkaisemaan myöhemmin tänä vuonna.

Inspiraation lähteenä toiminut Kalevala on tuottanut monia kauniita visuualisia tulkintoja. En malta odottaa, että pääsemme  niitä myöhemmin teille julkaisemaan!

CAL tulee koostumaan 24 peittopalasta, jotka eri suunnittelijat ovat suunnitelleet, sekä niiden yhdistämisestä ja reunuksesta. Peitto tullaan julkaisemaan suomeksi ja englanniksi, joten kaikki pääsevät mukaan tutustumaan suomen kansalliseepokseen.

Tulemme lähempänä CALin alkua avaamaan Facebook ryhmän, jossa annamme lisäinfoa, ja jossa linkit paloihin tullaan julkaisemaan.

Joten valmistelkaa koukkunne ja lankavarastonne odottamaan suomalaista virkkausseikkailua!

Virallinen ennakkoilmoitus löytyy Sarin blogin sivuilta!

#kalevalacal

kalevala-cal-logo-fin

Kehrääjän vuoden haaste: Marraskuu

Päätinpä nyt kirjoittaa aiheesta, joka löytyy Kehräjään vuoden kuukausihaasteesta, joita Rukkikuiskaaja blogissaan heittelee. Syynä ehkä se, että ensimmäistä kertaa on sellainen haaste johon kykenen edes jossain määrin osallistumaan osaamiseni puolesta.

Ensimmäiset kehrättävät villathan ostin jo ennen ensimmäistä rukkiani. Raakavillaa Kiviniemen lammastilalta Ulvilasta tarttui puolivahingossa matkaan, kun Marjo pisti viestiä, että häneltä löytyis villaa sopuhintaan yks erä, jossa olisi kolmea eriväriä. Mukaan lähtikin silloin valkoista, mustaa ja ruskeaa suomenlampaan villaa, joiden kanssa sitten aloittelin kehräilyn harjoittelua.

Villaa

Rukkikuiskaajan blogista löysin myös pesuohjeet villalle, ja sitä mukaellen olen siis villojani pessyt. Ensin luonnollisesti on roskat täytynyt nyppiä pois, niitä kyllä mahdottomasti ei ole villan mukana ollut, vaan yllättävän puhdasta villaa on ollut. Tämän jälkeen olen tehnyt fairystä ja lämpimästä vedestä pesuveden, jonne olen villat upottanut hellästi painellen, jotta villa huopuisi mahdollisimman vähän tai ei lainkaan. Tämän jälkeen olen antanut villan rauhassa peseytyä itsekseen, vain välillä vähän painellen jotta vesi taatusti koskee villaa joka kohdasta.

Kun vesi on itsekseen jäähtynyt, olen sen kaatanut pois ja huuhdellut villat kylmällä vedellä niin kauan, että vesi on kirkasta. Näin pesten villaan jää vielä siinä olevaa rasvaa, mutta olen saanut omasta mielestäni villan riittävän puhtaaksi karstausta ja kehräystä varten. Tuoksu muuttuu miellyttävämmäksi ja valkoisesta villasta on nähnyt hyvin miten väri vaihtuu huomattavasti valkoisemmaksi.

Villan kuivaus onkin osoittautunut suuremmaksi haasteeksi pienessä rivitaloasunnossa, kuin itse pesu. Ensin ajattelin, että peseminen pienissä tiloissa on haaste, mutta useamman päivän kuivuva villa on ollut vieläkin suurempi haaste. Joten villaaon tullut pestyä pienissä erissä, jotta mahtuu kuivumaan. Pesupussien puutteessa en ole villoja edes lingonnut ennen kuivumaan laittoa, mutta pesupussien hankinta helpottaisi huomattavasti kuivattamista, kun voisi suurimmat vedet ensin pyöräyttää pesukoneessa pois.

Olen siis tähän asti aina kehrännyt suomenlampaan villan pestynä ja karstattuna. Seuraavaksi on siis vuorossa pesemättömän villan kehräyksen kokeilu. Tämä valitettavasti jää muuhun ajankohtaan, sillä marraskuu meni lentäen ohi ja joulukuu alkaa jo huomenna.

Värttinät

Vaihteeksi tekstiä suomeksi! Tällä kertaa värttinöistä.

Kun menetin hermoni vanhan kiikkalaisen rukkini kanssa, ja kehräys olikin pitkään tauolla, kun tuntui vaan että siitä ei tule yhtään mitään. Kesälomalla sitten päätin selättää kiikkalaisen ongelmat ja aloitinkin uudelleen kehräämään jo aloittamaani merinovilla topsia. Kädellä pyörittelin pyörää, jotta sain rukin pyörimään riittävän hitaasti. Mutta hermohan siinä meinasi mennä, kun millään ei saanut kahta kättä käyttää.

Olen kuitenkin seuraillut Suomalaisten kehrääjien ryhmää Ravelryssä, ja sieltä sain intoa tilata itselleni värttinän. Etsystä löytyikin sopivan hintainen ( lue: riittävän halpa 😉 ) yläpainoinen värttinä.

Kävi kuitenkin niin, että heti kun sen olin saanut tilattua unelmieni rukki löytyi käytettynä halvalla samaisen ryhmän myydään palstalta joten sehän piti sitten heti hakea. Siinä sitten olin, kahden välineen loukussa, kummalla aloittaa villan selätys.’

20160810_221301

Värttinällä aloitin opettelemaan siis samaan aikaan kuin uudella rukillani. Suomenlampaan itse pesemäni ja karstaamani villa pääsi koekappaleeksi ja sen kehräys yläpainoisella sujuikin hyvin. Ihana oli huomata, että kyllä, osaan tuottaa villasta lankaa!

Tästä innostuneena luonnollisesti halusin kokeilla erilaisia värttinöitä. Tavoite oli löytää kotimainen värttinä, koska haluan tukea kotimaista työtä, mutta eipä sellaisia sitten kukaan enää myynytkään, ainakaan siinä koko luokassa, missä olisin halunnut ostaa. Turkkilainen värttinä miellytti kovasti silmää ja löysin, taas Etsystä, kauniin näköisen värttinän ja löin sen tilaukseen.

Firespitters turkkilainen.jpg

Kuinka ollakkaan Ravelryn ryhmässä harmitellessani, kun suomalaisia värttinöitä enää saa, jouduin taas tyytymään ulkomaalaiseen, rupesi yksi nainen juttelemaan yhden ryhmäläisen hallitsevan puutyötaidon, ja et hän voisi ehkä tehdä. Ja kas kas, ennen kuin huomasinkaan, oli minulla Firespitter’sin turkkilainen kotona! Ihana, kaunis, saarnista ja koivusta tehty turkkilainen. Ihastuin siihen välittömästi ja sillä kehrääminenkin sujui kuin tanssi. Tähän valikoitui itse pastavärillä värjäämäni “Hattarahöttö”, niin kuin tuota villatopsia kutsun. Toivonmukaan hän saa pian niitä myös tuonne Etsyyn myyntiin jotta muutkin pääsevät ostelemaan noita ihanuuksia!

20160812_150022

Pitkästä aikaa!

Viime kirjoituskerrasta on vierähtänyt jo tovi. Aika on mennyt lennossa, paljon on tapahtunut ja toisaalta taas ei mitään. Muutamia töitä on valmistunut ja paljon uusia
aloitettu. IMG_20160413_212157
Viime kerralla kirjoitin matosta, jota aloitin tekemään kudontaryhmässä. Kudonta onkin osoittautunut mitä parhaaksi keinoksi nollata päätä. Vaikka en paljon töitä ole valmiiksi asti saanut, niin sentään jotain. Oranssi matto pääsi koristamaan keittiön lattiaa valmistuttuaan, ja siitä tuli yllättävänkin tasainen ja nätti. Kehitettävää totta kai on,
mutta ei sitä kukaan asioita osaa ensimmäisellä kerralla.

Yksi nopeatekoinen vohvelimattokin tuli pyöräytettyä, sen hapsuissa on vielä vähän viimeistelyä ennen kuin pääsee vessan lattialle. Ja tällä hetkellä puilla on kaksikin työtä, toinen on kiikkalaistyylinen, toivonmukaan edes pitkälle alkuperäistä kunnoittava, matto, jonka tekeminen on kesän aikana ollut vähän hidasta, kun kelit on olleet niin upeat. Mutta se on sellainen väri-iloittelu, että sen tekemisestä nautin todella paljon.

Virkkaustakin on tullut harrastettua, on niin kätevä vaan napata pussita koukku ja työ käteen ja alkaa virkkaamaan, kun kudontaan on tarvinnut aina lähteä. Ja virkata voi missä vaan, ja kotona terassilla onkin ollut ihana paistatella päivää koukun heiluessa.

20160727_225401.jpg
Tällä hetkellä koukulla on monen monta työtä, niin kuin aina… Eniten kutkutusta on aiheuttanut Mandala Madness. Aluksi päätin että sitä en sitten ainakaan aloita, kun Sophies Universen teossakin on mennyt jo niin kauan, että täytyy Sophie ainakin tehdä ensin valmiiksi. Mutta kun toinen toistaan ihanampia kuvia Mandala Madnessistä alkoi ilmaantua, ei voinut mitään enää… Liljan lankakaupasta hain alennuksesta Dropsin Paris-lankaa, ihan vaan varovasti muutaman kerän alkuunsa. Koko työhön pitäisi mennä n. 84 kerää, joten ihan kerralla en malttanut kaikkia ostaa. Ja tuolla kaupalla on niin ilo käydä, että mieluusti haen pieniä eriä kerrallaan!

Viikonloppuna olenkin ensimmäistä kertaa osallistumassa virkkaus-aiheiseen tapaamiseen, kun lähden Lammille tapaamaan muita Mandala Madness virkkaajia! Jännittää, mutta ihan mahtava päästä näkemään hengenheimolaisia ja heidän upeita töitään!